Miten luoda omaa tilaa keskelle arkea, joka on täynnä vaatimuksia, keskeytyksiä ja jatkuvaa reagointia? Miten rauhoittaa hermosto ja löytää turvaa pienissä hetkissä?

Kirjoitan pikkulasten vanhemman näkökulmasta, mutta osa keinoista antaa inspiraatiota muissakin elämäntilanteissa.

Oman normaalin sanoittaminen

Yksi keskeinen piirre ajassamme on se, että “normaalin” kirjo on kaventunut. Se, mikä vielä muutama vuosikymmen sitten nähtiin elävyytenä tai temperamenttina, saatetaan tänä päivänä tulkita häiriöksi. Samaan aikaan on tapahtunut jotain tärkeää: kiinnostus ja kyky sanoittaa omaa kokemusta on levinnyt yhteiskunnassa laajemmalle kuin aikaisemmin.

Tästä alkaa myös oman tilan rakentaminen.

Oma tila arjessa tarkoittaa sitä, että pystyy sanoittamaan ja samalla validoimaan omaa kokemustaan. Kun häpeä alkaa hellittää, käsitys tavallisuudesta laajenee – sekä itsessä että suhteessa muihin. Se tuo hengitystilaa.

Ääni ja hermosto

Kun kuormitus kasvaa ja suoritusmoodi, uhkatutka, selviytymistila tai miten kroonistunutta, voimakasta stressitilaa haluaakaan kutsua, jää päälle, pienetkin asiat voivat tuntua yllättävän raskailta.

Jos tilanteesta ei pääse heti pois, hermosto voidaan rauhoittaa äänen avulla. Laulaminen, huokailu, hyräily, pärinä-äänet tai leikkisät äänet aktivoivat kehoa sisältä käsin. Ne muistuttavat kehollisesti siitä, kuka on toimija ja missä rajat kulkevat. Pitkä uloshengitys rentouttaa ja hermosto rauhoittuu kaasujenvaihdon tasapainottamisen näkökulmasta. Ääni havainnollistaa hengitysrytmiä ja tekee siitä konkreettista.

Konkreettiset turvapaikat

Oma tila voi olla myös fyysinen paikka. Onko sinulla kotona oma huone? Voiko oven sulkea? Löydätkö luonnosta tietyn paikan, johon palaat? Tai ehkä autosta on tullut sinulle yllättävä turvapaikka?

Minulle auto on juuri sitä – välitila. Siellä ollaan paikallaan ja liikkeessä yhtä aikaa. Turvavyöt pitävät kehon paikoillaan, mutta maisema liikkuu. Musiikki, mutkaiset tiet ja oma rauhallinen kupla luovat kokemuksen, jossa voi hetken hengähtää. Myös auton pieni koko ja hallittavuus tekevät siitä kaoottisen ympäristön keskellä turvasataman.

Välitilat ja siirtymät ovat tärkeä osa kokonaisuutta.

Liike purkaa ja tasaa

Liike on yksi tehokkaimmista tavoista, joilla hermosto saadaan tasapainoon. Impulsiivisuutta voi yrittää hillitä tahdonvoimalla, mutta keho kaipaa silti jännitteiden purkua. Liike tarjoaa siihen luonnollisen väylän. Pitkät kävelyt – esimerkiksi puolitoista tuntia kerrallaan – auttavat purkamaan ylimääräistä energiaa ja palauttavat huomion yksinkertaisiin asioihin. Luonnon rytmit tekevät osansa: sade voi avata surua, aurinko keventää mieltä. Kehon liike palauttaa yhteyden.

Avun pyytämisen taito

Vanhemmuus – ja usein elämä ylipäätään – on avun pyytämisen harjoittelua. Monesti lyhyellä aikavälillä olisi “helpompaa” tehdä kaikki itse. Mutta se ei ole kestävää.

Avun pyytäminen voi herättää epämukavia tunteita: pelkoa torjutuksi tulemisesta, väärinymmärretyksi tulemisesta tai siitä, että on vaivaksi. Silti usein käy toisin – toinen voi kokea merkityksellisyyttä saadessaan auttaa.

Se, mikä itselle on kuormittavaa, voi toiselle olla kevyttä. Tästä seuraa tärkeä muistutus etenkin meille, jotka kannamme paljon; on lupa keventyä myös toisen kannattelemana.

Yhteys ilman aikatauluja

Joskus konkreettista apua ei ole heti saatavilla. Silloin yhteyttä toisiin voi luoda muilla keinoin. Ääniviestit ja videoviestit ovat tähän yllättävän toimiva keino.

Ajasta ja paikasta riippumattomat viestit mahdollistavat jakamisen juuri silloin, kun tarve syntyy – ilman odottamista. Ne voivat keventää yksinäisyyden kokemusta ja tuoda tunteen siitä, että joku on mukana arjessa, vaikka ei olisi fyysisesti läsnä.

Ystävyys voi rakentua monella tavalla.

Tauot kannattelevat arkea

Tauot eivät ole luksusta, vaan välttämättömyys ja taukoja on monenlaisia. Aivotyöstä voi irroittautua tekemällä kotihommia ja toisinpäin, kunhan muistaa välillä ihan vain levätäkin.

Pienikin keskeytys voi muuttaa perspektiiviä. Kun palaa tekemisen ääreen, asiat näyttävät usein kevyemmiltä ja selkeämmiltä. Mikrotauko voi olla hetki auringossa, muutama ylimääräinen sekunti sohvalla tai syvä hengitys silmät kiinni. Pidemmät tauot voivat olla tietoisia hiljentymisen jaksoja, joissa valitaan tehdä vähemmän.

Tauot rytmittävät tekemisen kuormaa – ja tekevät arjesta kannettavampaa.

Kanssasäätelyn tarve

Ihminen tarvitsee toisia ihmisiä. Yksin kannatteleminen kuluttaa nopeasti. Siksi on tärkeää hakeutua paikkoihin, joissa voi jakaa vastuuta ja olla hetken kannateltavana.

Joskus kuormittuneena muiden seura voi kuitenkin tuntua raskaalta. Silloin ollaan tärkeän äärellä: omien rajojen tunnistamisessa. Kaikki seura ei palauta – mutta oikea seura palauttaa.

Ärsykekuorman keventäminen

Pienetkin muutokset voivat vaikuttaa yllättävän paljon. Voisiko arkeen tuoda lisää suojaa ärsykkeiltä? Voisivatko korvatulpat tai kuulokkeet olla mukana uusissa tilanteissa?

Voisiko kotitöitä tehdä välillä omassa äänimaisemassa, valitsemansa rytmin tahdissa? Hermosto kiittää, kun kuorma vähenee edes pikkuisen.

Asenne arkea kohtaan

Kaikkien keinojen jälkeen jää vielä yksi näkökulmatekijä, ”mindset shift”. Mitä jos arki ei ole vain lista tehtäviä, jotka pitää suorittaa ennen kuin elämä alkaa?

Mitä jos arki on elämä? Voisiko päivät ottaa vähän enemmän vastaan sellaisina kuin ne tulevat – ei pelkästään selviytyen, vaan myös arvostaen, jopa nauttien?

Pienistä puroista kasvaa suuri virta. Se, että riität sellaisenaan, ei ole päämäärä, vaan lähtökohta. Elämään voi nojata.

Älä jää yksin arjen haasteiden kanssa

Jos kaipaat tukea matkallasi kohti toimivampaa arkea, voit tutustua palautumisvalmennukseeni tästä.